lauantaina, syyskuuta 30, 2006

Saapuu syys ja paatumus


Kehiskukkanen (meidän pohjois-savolaisten pariisilaiskukkastenkasvattajien piireissä käytetty nimi kotoista kehäkukkaa muistuttavalle kasville)

Olen toipunut kukkaplantaasin kanssa kärsimistäni moraalis-eettisistä dilemmoista. Paadutin itseni esteettis-exploitatiiviseen tilaan, ja ilakoin nyt röyhkeästi kukkasteni kauneudesta. Plantaasin tarinan loppu jo häämöttää, joten kestäkää enää tovi.

Mitä plantaasilleni nyt kuuluu? Moni on jo lakannut kukkimasta ja lakastunut. Esimerkiksi ns. "nokkoset" ovat nyt siirtyneet uuteen hyötykäyttöön. Kuivatin ne ja nyt ne jakavat kaunista tuoksuaan vanhan posliinisen tuoksupallon sisällä vaatekaapissani.

Plantaasini vahvuus on edelleen jopa 21 kukkasen suuruinen. Ja suurin osa niistä kukkii urheasti lähes pakkasasteiden korventamana. Plantaasini pettämättömät ylpeydet Pirjo ja Pertti eivät anna edes kylmyyden lannistaa.


Syksyinen Pertti


Urhea Pirjo

Pirjo ja Pertti ovat ilahduttaneet eniten ja pisimpään, mutta nyt he ovat lopettamassa kukintaansa, ja on aika jäähyväisten.

Mutta siinä missä toisille jäähyväisiä jätetään, uusia tuttavuuksia vasta tervehditään.

Myöhäisherännäisten reppanoiden laumasta loppukesänä kasvuspurtin ottaneet yksilöt ovat vasta nyt nupullaan, ja täältä vain yhtä kasvuvyöhykettä pohjoisemmassa räntää jo roiskii. Päätinkin armahtaa heidät parvekeelta sisätiloihin lähinnä siksi, koska olen suunnattoman utelias näkemään millaisen ja minkä värisen kukan he saavat aikaiseksi sillä hartaudella, jolla ovat itseään kukkimiskuntoon kuukausitolkulla virittäneet. Haluan nähdä vaivani palkan. Voi tietysti olla, että valon puute nitistää ne sisätiloissa, kun ne pakkasilta pelastin, ja vaivan palkka on jo hyvinkin tutuksi tullut pettymys.

Mutta mielenkiintoa ja toiveikkuutta vielä näiden uusien tuttavuuksien suhteen riittää. Toisen uutukaisen nuput ovat jännittäviä kikkaralla olevia kärhöjä ja kukan väriä tai muotoa ei voi vieläkään päätellä.


Kiintoisa kärhönupputyyppi

Toinen yksilö taas kasvattaa nuppuansakin hillitömällä hartaudella. Kuukausitolkulla vartta ja lehteään vääntänyt tyyppi venyttää nyt nuppuaankin puoli senttiä per viikko vauhdilla. Nuppu on jo lähes kolmesenttinen roikale, muttei avaudu vieläkään. On jo herännyt epäilys, että mikä pirun paprikaa se kasvattaa. Onko se kukka ensinkään?

Kesäkuussa "persiljaksi" nimeämäni kitukasvuinen yksilö on herättänyt vahvoja epäilyksiä siitä, kuuluuko se joukkoon ensinkään, vai onko se kotoinen rikkaruoho. Sen olemuksessa on huomattavaa yhdennäköisyyttä ojakärsämön ja siankärsämön kanssa. Mutta tuntuu viihtyvän, ja ei ole vielä kukintoa synnyttänyt, niin enpä ole ennakkoluuloisesti kitkenyt, vaan annan vielä mahdollisuuden.

Elämme kriittisiä aikoja. Jos ei lopu lämpö, niin ainakin loppuu valo, ja pian kummiansa mullan päällä tekee pohjolan pimentyvä syys.

torstaina, syyskuuta 28, 2006

mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito...

...paitsi puutarhanhoidon kriminalisointi

HS 27.9.2006
Eduskunta hyväksyi keskiviikkona rikoslakiin uusia pykäliä, jotka laajentavat huumerikosten alaa.

Siementen kylvämistä tai taimen istuttamista lainsäätäjä pitää jo viljelynä. Viljelyn yritys on siten jotain, mikä tapahtuu ennen kylvöä tai istutusta.

Rikolliseksi muuttuvat paitsi yritys viljellä huumekasveja myös yritys kuljettaa tai kuljetuttaa jollakin toisella huumeita sekä yritys edistää huumausainerikosta.

Tällaista edistämistä on esimerkiksi huumekasvin laittomaan viljelyyn tarkoitetun välineen kuten kukkaruukun valmistaminen. Rikollista on tulevaisuudessa myös yritys valmistaa kukkaruukkuja, joissa joku aikoo kasvattaa huumeita.


Keskusteluja kakolan pihalla:

- Mistäs sinä täällä istut?
- Murhasta. Tapoin vaimoni ja perheeni. Entäpä itse?
- Kukkaruukun valmistuksen yrityksestä. Eipä siitä kyllä mitään olisi tullutkaan, kun en osaa dreijata, mutta yritinpä kuitenkin. Siis yritin tehdä vaimolle maljakkoa, mutta krp tulkitsi sen muistuttavan liikaa kukkaruukkua.

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Laiva on lastattu

...särkyneillä unelmilla. Meillä oli mukavaa, mutta vastaan tuli pari surullista kohtaloa.

Poissa tolaltaan oleva vaaleahiuksinen nainen valittaa pikkutunneilla tupakkapaikalla, että on löytänyt miehensä hytistä toisen naisen kanssa. Elämä on mennyt pirstaleiksi.

Toisena risteilypäivänä umpihumalassa oleva tummatukkainen nainen ihmettelee kännykkänsä katoamista. Baaritiskiltä vastataan, että nainen oli jättänyt kännykkänsä lataukseen. Ja tiedustellaan onko nainen löytänyt jo 7-vuotiaan tyttärensä. Naista ei tytär kiinnosta. Hän ottaa kännykkänsä ja painuu kannelle nauttimaan oluesta ja auringosta. Solkottaa puhelimessa ex-miehelleen, että heidän tyttärensä on laivan leikkihuoneessa maihintuloon saakka. Tyttöparka.

Ei siinä mitään, jos nuoret törttöilevät kännissä laivalla, mutta pitääkö keski-ikäistenkin perseillä?

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

piirrosvilmejä

simpsons
futurama

että semmosta

perjantaina, syyskuuta 22, 2006

sosialismin...

...onnela jää taakse, kun seilaan auringonlaskuun

Tämä poika lähti nyt ruotsiin

torstaina, syyskuuta 21, 2006

ruoka on myrkkyä ja myrkky on ruokaa

Helsingin sanomat 21.9.2006:
WWF: Ruuat ovat täynnä myrkkyjä

Eurooppalainen ruokakassi pursuaa myrkyllisiä kemikaaleja, kertoo eläinsuojelujärjestö WWF:n teettämä tutkimus.
Jopa puhtaasta Lapin luonnosta peräisin oleva poronliha sisältää pcb:tä, muovinpehmennintä ja hyönteismyrkkyä.

Järjestö sanoo olevansa huolissaan siitä, millaisia vaikutuksia ruokien pitkäaikainen nauttiminen mahdollisesti ihmisessä saa aikaan. Esimerkiksi ddt varastoituu maksaan ja munuaisiin.

Osa kemikaaleista muistuttaa ihmisen hormoneja ja saattaa lisätä lihavuuden, syöpien ja diabeteksen riskiä.

Siis ruuassa onpi atoomeja ja muita hituja. Ruuan syöminen vaikuttaa ihmisen elimistön toimintaan ja voi aiheuttaa lihavuutta ja kaikkea.

Minulla on asiasta sellainen hypoteesi, että myös ruuan syömättä jättäminen vaikuttaa ihmisen elimistön toimintaan. Ja jopa niin pitkälle viety hypoteesi, että ihmiset syövät ruokaa juurikin niiden atoomien ja ruuan elimistöön aiheuttaman vaikutuksen vuoksi.

Voin toki olla väärässäkin.

Tässä olisi taas aihetta lähteä Helsinkiin rikkomaan ravintoloiden ja ruokakauppojen ikkunoita. Perkeleen ruuansyöjät!

Heritage?

Perinnönjako voi olla juurikin niin uskomatonta puuhaa, kuin fiktiivisistä tarinoista ehkä myös olette lukeneet. Voin kertoa. Tarjoutuessani auttamaan asiassa, enpä voinut aavistaa, miten sotkuiseksi asiat myös todellisessa elämässä voisivat mennä. Mutta nytpä tiedän. En toki ihan sokkona tilanteeseen astunut, koska tiesin, että vanhoja jännitteitä ihmisten välillä oli ihan riittävästi. Mutta silti. Tämä on ollut jotakin aivan absurdia.

Olen saanut seurata yli puolen vuoden ajan neljän sisaruksen välistä tappelua, nujakointia, mököttämistä, rintamalinjojen vetämistä, vääriä käsityksiä, vanhojen riitojen esille kaivamista, mykkäkoulua, epäluuloa, salailua, epärealistisia toiveita, valehtelua, ristiriitaisia tietoja ja käsityksiä, julmia syytöksiä, vastuun välttelyä, peräänantamattomia periaatteellisuuksia, regressiota ja irrationaalisia tunteenpurkauksia.



Joissakin käsittämättömissä tilanteissa (kuten perinnönjaossa) esim. Arabian piippuleimalla varustettu mikätahansa joutava kippo, voi nostaa kummallisia tunteita pintaan. Kuvan kannu ei liity tarinaan, kaksi muuta Arabian kannua surullista kyllä.

Olenpa sitten avunantolupaukseni mukaisesti ollut tarvittaessa välittämässä, neuvottelemassa ja maanittelemassa osapuolia sopuun, yhteisymmärrykseen ja asioiden ratkaisuun. Ja tarvetta on totisesti piisannut!

Olen tunteiden pahimmoilleen kuohuessa ollut valamassa öljyä laineille, palauttamassa katkeneita puheyhteyksiä ja etsinyt ratkaisuja kiistakysymyksiin. Olen nujakan aikana kolunnut lakitekstien parissa ja selvittänyt niin perintölakia, kuin maakaaren kiinteistökauppaa koskevia pykäliä, kun jopa lakimiesten välityksellä käyty keskustelu perinnön kiinteän omaisuuden myymisestä ajautui täydelliseen umpikujaan. (Ja olen ollut lopulta jopa valtakirjalla allekirjoittamassa kauppakirjaa, kun osapuolet eivät voineet tunnekuohujen vuoksi olla edes samassa huoneessa!)


Maljakko noin yleensä esineenä on vain lasia ja leikkokukkien esillepanoväline. Perinnönjaossa maljakko kokee esineenä täydellisen muutoksen korvaamattomaksi aarteeksi ja muistoesineeksi. Perijä voi myös löytää itsestään yhtäkkiä suomalaisen taidelasin ja designin omistautuneen palvojan ja vaalijan, etenkin jos maljakon pohjasta löytyy esim. jotain tosi jänskää kirjoitusta, kuten maagiset sanat "Tapio Wirkkala" tai "Timo Sarpaneva".


Nyt vihdoin asiat ovat siinä pisteessä, että irtaimiston jaosta on noin 95 prosenttinen yksimielisyys osapuolten välillä (maljakot löysivät uudet kodit), ja kiinteä omaisuus on enää yhden pienen tontin myyntiä vajaa selvä. Myös auki revityt haavat ovat umpeutumassa, loukkaukset anteeksiannettu ja muu ylenmääräinen tunnekuohunta vaimenemassa. Sopuisuutta, yhteistä tahtoa, oikeudenmukaisuuden kokemusta ja tulevaisuuteen katsomista orastaa.

Ihan mielenkiintoista matskua tämä on elämänkoulussa ollut. Mutta välillä kyllä usko ihmisiin, ja eritoten usko ihmisten kykyyn rationaalisiin ratkaisuihin, on kärsinyt kovastikin tätä touhua seuratessa, ja siihen ikävä kyllä liiaksikin mukaan joutuneena. Riitelevät osapuolet olivat kaikki kuitenkin jo yli 50-vuotiaita, ja olisi luullut elämänkokemuksen heillekin jo jotakin opettaneen. Mutta kai sitten uuden tilanteen edessä eivät runsaatkaan aikaisemmat elämänkokemukset yksistään auta toimimaan viisaasti.

Ehkäpä koko näytelmän opetus voisi olla se, että läheisten ihmisten kanssa kannattaa pitää hyvät ja avoimet keskusteluyhteydet läpi elämän, riidat riidellä reilusti aikanaan ja myös sopia tuoreeltaan, ja ettei materiaan parane liikaa kiinnittää huomiota.

Mutta tiiä sitten tuota, mihin sitä kaikkeen outoon itsekin joutuu/päätyy/ryhtyy. Mutta ainakin tuntuu kyllä mahdottomalta kuva itsestä rähisemässä liki 60-vuotiaana jonkun maljakon, ryijyn tai minkään muun roinan perään. Kenenkään kanssa. Edes mistään ns. periaatteellisesta syystä.

maanantaina, syyskuuta 18, 2006

Göran has left the building

V 5.8%
S 35.2%
MP 5.2%
C 7.9%
FP 7.5%
KD 6.6%
M 26.1%
ÖVR 5.7%

En sitten tiedä mitä sossut odottivat. Kyllähän he vieläkin ovat selvästi suurin puolue, muttei niille kait sitten mikään riitä, kun ei kavereita poliittiselta hiekkalaatikolta enää löytynytkään.

torstaina, syyskuuta 14, 2006

Tehokasta työskentelyä

Nelikymppinen fiksunoloinen työkaveri tuli pyytämään teknistä apua. Mies ei tiennyt, miten excelissä saa kopioitua ruudun sisällön samassa sarakkeessa alaspäin.

Näytin hänelle, kuinka homma tehdään. Hän oli aivan haltioissaan siitä, että valikosta löytyi "Kopioi"- ja "Liitä"-toiminnot. Näppäinyhdistelmistä Ctrl+C tai Ctrl+V hän ei ollut koskaan kuullutkaan. "Leikkaa"-toiminto oli hänelle täysin vieras ja tarpeeton. Mies tekee kuitenkin tietokoneella päivittäin töitä. Ja on käyttänyt Microsoftin ohjelmia vuosikausia.

En ymmärrä. Onko mies tähän asti työskennellyt kuin munkit keskiajalla? Kopioinut vanhat tekstit, taulukot ja dokumentit kokonaan käsin aina uudestaan ja uudestaan...

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

hyvää yötä

jos selviän tästä kuusta hengissä niin se on ihan vitunmoinen ihme


ensimmäistä kertaa oksensin toivottomuuttani


kiitos ja näkemiin

tiistaina, syyskuuta 12, 2006

Polliisi ampu tykillä kärpästä...

..vai oliko se sittenkin ennaltaehkäisevä isku härkästä vastaan?

Nonni, nyt on saatu ennustamani arvokeskustelualusta lähes noin onnistuneen, ehkä kenties noin ASEM-mellakan muodossa. Erona ennustettuun on vain se, että nyt ei keskustella ihmisoikeuksista Aasian-maissa, vaan mielenosoittajien oikeuksista ja viranomaisten vastuista Kiasman edessä.



Ylitehokas viranomaistoiminta Kiasman aukiolla rajasi keskustelun sananvapaus,- mielipiteenilmaisunvapaus- ja mielenosoittajan tietoturvakysymykseksi.

Globaali problematiikka pelkistyi kotoiseksi vapaus-vastuu, viranomaisten arvot-keskusteluksi, ja kysymykseksi: Onko omaisuudensuoja tärkeämpi arvo viranomaistoiminnassa, kuin mielipiteenilmaisunvapaus?

Iltapäivälehdissä tokikin ehdittiin jo kantaa huolta siitä, että Kiasman tapahtumat eivät edes ylittäneet kansainvälisen median uutiskynnystä, vaikka kyseisen iltapäivälehden toimittaja ja kuvaaja olivat urheasti heittäytyneet tapahtumien keskiöön.

Jos mellakoijilla jokin viesti olisikin ollut, se jäi mellakkapoliisin saartoringin sisälle. Erityisen ongelmallista on, että saman saartoringin sisään jäi ns. "normaaleja ihmisiä", kuten Helsingin kaupunginvaltuutettuja, baariin menijöitä, mellakkaturisteja ynnä teinareita, joiden tietoturvasuoja puhuttaa nyt suuresti.

Tietosuojavaltuutettu alkaa nyt ajamaan niiden etuja, jotka ovat huolissaan mm. siitä mitä jos esim. työhönottoa vaikeuttaa jokin tieto ja kuva jossakin poliisin rekisterissä. Voi nyyh!

Ei näin vaan Ranskassa, tai missään muussakaan mielenosoittamisen sivistysmaassa jengi ole näin pihalla, että menee mukamas vähän niinku kattelemaan mitä tapahtuu ja sitten kun tapahtuu, niin itketään: " Et mää vain hengailin siellä vähän niinku, ja ja emmä sillee oikeesti, vaan kun mä olin siellä niinku ihan vaan muuten vaan huvikseen, ja baariinhan mä oikeesti vaan oikasin siit aukion kautta."

Jos jokin epämääräinen alkuperäinen ajatus solidaarisuusmellakoinnista Kiinan pienviljelijöiden ja hikipajojen työläisten puolesta oli, se kyllä karkasi saartoringistä kauas horisonttiin.

Polliisi ampu tykillä mellakkakukkasta, jonka ympärillä pörräsi monenlaisia kärpäsiä. Potentiaalisia mellakoitsijoita taisi olla 20, muita mielenosoittajia 50, uteliaita pällistelijöitä 200, ja muutama toimittaja/valokuvaaja/kameraryhmä. Näillä leveysasteilla mellakan mahdollisuuskin taitaa olla harvinainen nähtävyys tai jopa yksilöllinen extreme-laji, ehkä jopa uutinen.

Polliisin tykki oli nyt ladattu liian järeillä ammuksilla. Ja yliampuminen voi kääntyä provosoinniksi, ja provosointi on taitolaji, jota viranomaisten ei ainakaan kannata erehtyä koskaan harjoittamaan. Mielenosoittajilla, mellakoijilla, niiden torjujilla ja uutisoijilla on tästä paljon opittavaa.


Fallistinen ohjus
(= esimerkinomainen wannabe provosoiva ja siksi huono ja ärsyttävä ja juurikin siksi jopa joitakin kaikessa typeryysärsyttävyydessään provosoiva ja lopulta yleistävä feministiläppä.)

Katso kenguru loikkaa...

Kössi Kenguru otit ritolat Kottolasta. Miksi? En ymmärrä? Metamorfoosi? Puff oli muistaakseni lohikäärme? Uusi tuleminen?

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

* puff *

With searching comes loss
And the presence of absence:
"Your post" not found

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Liian kanssa

En tiedä, onko minulla liikaa miehiä, vai liikaa oppilaita, mutta viimeisen viikon aikana kaksi oppilasta on osoittautunut jos jonkinmoisten hoitojen nuoremmiksi sisaruksiksi.

Luultavasti tämän pitäisi naurattaa, vaan ei vielä.

Tämän päivän anarkismi on huomisen konservatiivisuutta.


Tietenkin suomalainen media on julistanut jo etukäteen kaikki ASEM-kokoukseen liittyvät mielenosoitukset anarkistisiksi mellakoiksi ja mässäilevät jo etukäteen kauhukuvilla noista mellakoista, ja siten ruokkivat peruskonservatiivisen ihmisen turvallisuushakuisuuden (ja hänen tumman puvun tahrattomana selviämisen) kauhukuvilla.

Mahtoi olla antikliimaksi, kun mielenosoitukset alkoivat Falun Gong -järjestön 20 kannattajan kokoontumisella Kiinan suurlähetystön edessä, jossa vastustettiin ihmisoikeusloukkauksia. Tai kun Suomessa asuvat thaimaalaiset, filippiiniläiset, kambodzhalaiset ja myanmarilaiset demokratia-aktivistit mielenosoituksellaan muistuttivat demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen puutteesta kotimaissaan.

Voipi olla melkoinen haaste suomalaisille anarkistiaktivisteille toteuttaa kaikki pelot ja odotukset mellakoiden suhteen, koskapa niitä odotetaan kieli pitkällä.

Mutta entäpäs jos mitään ei tapahdukaan? Jospa Helsingin keskustan kadut ovatkin kokouspäivinä vain täynnä iltakävelyllä köpötteleviä seniorikansalaisia ja lastenvaunuja työnteleviä lapsiperheitä?


Eli siis ei yhtään mielenosoitusta, eikä edes alkeellistakaan mellakkaa?

Vähänkö se on pettymys.

Se on pettymys medialle, joka joutuu tyytymään raportoimaan kuivista kannanotoista ja keskusteluselonteoista (päätöksiähän tämä kokous ei ole tekemässä.) Puisevat asiaa puhuvat päät eivät tunnetusti myy. Ja kun uutishuoneissakaan ei sitten pulssi pääse kutkuttavasti kohoamaan.

Se on pettymys maakunnista raahatuille poliiseille, jotka ovat tottuneet lähinnä kärräämään ilta illan jälkeen jo nimeltä tuntemiaan juoppoja putkaan. He ihan varmasti toivovat hieman toisenlaista säpinää pääkaupungin komennukselta.

Ehdottomasti pettymys se on kokoukseen osallistuneille valtionpäämiehille ja delegaatioille, joiden valta-asemaa vastareaktiot mukavasti pönkittävät. Vallan varmin merkkihän on vastarinnan välitön läsnäolo.

Pettymys se on myös skandaalinhakuiselle iltapäivälehtien lukijakunnalle, joka joutuisi ASEMin yhteydessä muutoin lukemaan talousjargonia tai hui! jopa kuivia poliittisia uutisia.

Mellakathan siirtävät ASEMin mukavasti lööppeihin koko kansan kauhisteltavaksi:
(Katkelmia ensiviikon suomalaisista kahvipöytäkeskusteluista lööppeihin loikanneiden mielenosoitusten ja näyttävien mellakoiden jälkeen.)
- "Voe mitä hulikaaneja!"
- "Sen se tekkee, kun tuommoset itämaiset mutiaiset pääsee Suomen maaperälle kokoustammaan"
- "Se on sen EU-puhheenjohtajuuven syytä"
- "Ei sieltä EU:sta oo mittää hyvää tullunna. Tirektiivejä vuan!"
- "Ei riittäny se EU, nyt on joku ASEMI ja sekasorto kaduilla."
- "Ovatpa kamalia nuo huligaanit, kun on se niin hienoa kun Suomessa käy kaikkia hienoja ministerejä ja se Brunein sulttaanikin tuli! Eikö ne jotkut anarkistit, tai mitä ne nyt on, ymmärrä miten hienoa on, kun Suomessa käy niin arvovaltaisia vieraita. Onhan se niin pienelle maalle kuin Suomelle niin ainutlaatuista ja hienoa!"
- "Siis niinku mitä tekemistä Stockan näyteikkunan rikkomisella on muka ihmisoikeuksien kans? Mä en tajuu."
- "Mitä ne nyt meistäkin ajattelee, kun nuo tuolla kadulla riehuu! On se vaan kamalaa!"
- Ne nyt on vaan tätä jotakin häiriintynyttä huonoissa oloissa kasvanutta itälähiöiden nuorisoo, joiden yksinhuoltajamutsi äänesti Tony Halmetta."
- "Kyllä se pitää vieraita vaan kunnioittaa, kun on kerta kutsuttu. Notta."
- "Onks se ASEM, niinku se EM? No, niinku se peli, se joku karsinta tai sillai? No se jalkapallopeli siel stadikalla? No se, jossa Christiano Ronaldoki oli? IIK! Ronaldo OLI NIIN IHQ! Nii-i! No mut niin me siel stadikalla huudettiin! Niin et ollaaks meki nyt sit niinku jotain niit anarkistei vai?"

---

Mielenosoitusten ja mellakoiden puute on pettymys tietysti myös monille päivystäville dosenteille ja erilaisille yhteiskuntatieteilijöille, ja aikanaan myös mediatutkijoille ja Suomen poliittisen historian tutkijoille.

Maailma on näytelmä, eli jos haluat olla kiltti ja täyttää odotuksia, ei kun musta lippu liehumahan!



Tai sitten uhmakkaasti rattaat ja vaari mukaan ja kohti kokouspaikkaa!

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

häh?

Sektori.com::
Nokian puhelimet saavat nimet. Markkinointijohtaja Keith Pardyn mukaan Nokian valitsemilla nimillä on tarkoitusta ja ne ovat tärkeitä kuluttajille

...nimillä on tarkoitusta ja ne ovat tärkeitä kuluttajille...

viitsisikö joku fiksumpi kertoa mitä helvettiä tuo oikein tarkoittaa


ps. tuosta eilisestä kuminaamapostauksesta pääsi unohtumaan tämä

torstaina, syyskuuta 07, 2006

on se hyvä...

että suomalaisilla on niin hyvä itsetunto ettei mikään marginaalijulkisuus kohahda kansakunnalle ns. hattuun

vai mitä mieltä olette näistä, lähiviikkoina julkisuuteen asti päässeistä tiedonannoista [noin joka kymmenes valittu]

-lordista elokuva
-lordista sarjakuva-albumi
-lordista kirja
-lordista toinen kirja
-lordi: me ei tykätä ensimmäisestä kirjasta
-lordin ensimmäisen kirjan kirjoittaja:minä tykkään tästä kirjasta
-lordille kiertue
-lordi naimisiin
-lordille vaatemallisto
-lordi: me ei tykätä tuosta vaatemallistosta
-lordi: me tehdään ihan oma vaatemallisto
-lordi halutaan euroviisujen juontajaksi
-lordille tori
-lordille karaoken me
-kutsutaanko lordi linnaan
-mitä lordi pistää päälle linnaan
-adressi, lordi maskeissa linnaan
-pappi x, kyllä minäkin oikeasti tykkään lordista
-tuhoaako lordi suomikuvan
-lordille avainlippu
-lordi perustaa oman ravintolan

eikö voitaisi sopia että päästetään se kuminaama palaamaan takaisin sinne teräsbetonia kuuntelevien murrosikäisten marginaaliosastoon, jooko?

että miten olisi, il ja iltsulaiset + alleri, pitäisitte yhden viikon jolloin ette julkaisisi jokaista tiedotetta minkä putaansuu keksii väsätä

kesken kirjoittamisen toimittaja muistaa parisuhteensa

il:n jutussa Näyteikkunalla olleesta naisen kuvasta syyte::
Poseeraajalla oli päällään vyöasuste, joka saattaa olla tuttu striptease-esityksistä.

että en minä sitä muuten tietäisi mutta isot pojat kertoivat, ihan oikeasti kulta


olen vieläkin käärmeissäni tuosta laitoksen touhusta

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

yliopistot...

kukahan tuolla yliopiston kotilaitoksella nykyään häärää, kun niin mahdollisimman hämäräksi on pitänyt kaikki tehdä

eikä mistään saa tietoja kursseista
joka olisi sinällään ihan kiva, kun sen kuutisen vuotta kuitenki ollut opinnoista poissa

no, kerran ilmoittautuminen loppuu perjantaina, niin ilmoittauduin tänään sokkona puolille kursseista

huomenna ilmoittaudun lopuille

ilmoittauduinko kursseille jotka olen jo käynyt jollain toisella nimellä (siis kurssin nimellä, torvet)? varmasti

ilmoittauduinko kursseille jotka eivät tutkintoon kuulu? varmasti

ilmoittauduinko kursseille jotka eivät kuulu edes oppiaineeseen? varmasti

ovatko kurssit päällekäin? varmasti

olisiko tarvittavat kurssit voinut esittää yksinkertaisena grafiikkana? varmasti

laskiko ennestäänkin vähäinen opiskelumotivaatio luokkaan ihan-vitun-vähäinen? varmasti


en tiedä kenelle tuossa lafkassa palkkaa maksetaan mutta ei olisi tarvis

että tervetuloa vaasan yliopiston viestintätieteiden laitokselle, me emme tiedä mitä me osaamme mutta viestintää, voi pojat sitä me emme ainakaan osaa

voi isäkissan vittu

matkan matematiikkaa

vr kehuu siirtäneensä puoli suomea uuteen aikaan

ja toisen puolen ajasta ikuisuuteen


jos niitä yhteyksiä on ihan pakko karsia, niin miksei sitten turhia rönsyjä kuten esmes kaikki seinäjoesta pohjoiseen

kemijärvellä yksi protestoija tosin mainitsi että "meitä ei ole vielä kesytetty"

häkistä on kuitenkin päästetty

tiistaina, syyskuuta 05, 2006

poikkeus vahvistaa ja niinpäinpoispäin

olen suunnitellut ilmoittautuvani taas huvinvuoksi lipastokursseille

jos vaikka kävisi jotain katsomassakin, kerran vyy on päättänyt että yhdestä tarralapusta joutuu maksamaan lähestulkoon 90 monikansallista (kun miettii mitä palveluita ko. lafka tarjoaa niin kusetuksenpuutteesta niitä ei voi ainakaan syyttää)


heti tuli ongelma


tuo kummallinen weboodi kertoo kyllä kiltisti mun opintoviikot (2 enemmän tai 2 vähemmän kuin luulin, riippuu laskutavasta [kuka helvetti tuon oodin on muuten tehnyt tai ottanut käyttöön kun näin 20 minsan kokeilun pohjalta se ei yksinkertaisesti toimi. nimim. yhtä k-palveluiden kurssia metsästänyt])

mutta ainakin vt:n ilmo haluaa mun opintopisteet

toi opintopistejuttu on nähtävästi jotain uusia kotkotuksia

miten helvetissä mä ne lasken?

ja missä helvetissä viipyy humppatiedekunnan opinto-opas?

Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito.

Eikä sekään ole kovin tärkeää.

Tämän vanhan, tiettävästi kiinalaisen, sanalaskun viitoittamalla tiellä avaudun tuokion verran puutarhanhoidon etiikasta ja moraalista.


Ne kukkii, mutta millä oikeudella?

Missäpä muualla kuin sormet multaan upottamalla, voi edes aavistella lopputulosta?
Tässä monimutkaistuvassa maailmassa vain puutarhanhoito muistuttaa hämärän konkreettisesti siitä, mistä ehkä on oikeastaan kysymys.

Kylvät siemenen ja se itää, jos itää. Kasvatat ja hellit pikku taimea ja kirva iskee tahi punkki. Sitten kasvit kasvavat ja kukoistavat kunnes iskee kuivuus. Lisäät ponnistelujasi, mutta mikään ei ole siltikään varmaa. Kasvaa vinoon, ei kuki, iskee taas punkit ja kirvat, ja kuivuus. Osa kuolee, osa ryhtyy kukkimaan. Lannoitat ja iloitset kasvun ihmeestä.

Ja sitten ne kukkii. Nehän kukkii niin kauan, kuin jaksaa taistella niiden luontaista lisääntymisviettiä vastaan. Eli ne kukkii niin kauan, kuin kerää niiden siemeniä synnyttävät lakastuneet kukinnot pois. Tunnet huonoa omaa tuntoa niiden viettien kastroimisesta oman esteettisen nautinnonhalun vuoksi. Näet kuinka ne riutuu lehdistä ja varsista ja sitkeästi kukkivat voidaksensa turvata seuraavan sukupolven ja tuottaakseen siemeniä. Ja joka kerta siemenkodan pois nyppäistessä tiedät, että ne kukkivat yhä innokkaammin lisiäkseen, mutta eivät lisi.

DILEMMA

Teenkö oikein ilakoimalla kukkien estetiikasta vai olenko epäreilu kasveja kohtaan, kun en heidän lisääntymispyrkimyksiä myöskin kunnioita? Alkuperäinen ajatushan oli, että olisipa kiva kasvattaa kukkia. Nyt olen saanut kukat, mutta entä sitten? Oliko minulla oikeutta tällaiseen? Onko minulla kasvattajana vastuu toteuttaa myös kasvien seuraavan sukupolven selviäminen ja kukoistus? Minähän tämän aloitin ostamalla ja kylvämällä ne siemenet. Mihin moraalinen vastuuni päättyy? Mikä on oikein?

Käykö minulle lopulta kuin Steve Irwinille, joka härnäsi aikansa, ja jota lopulta, ja ehkäpä aivan oikeutetusti, rausku rankaisi?

Mikä on tärkeää, vai onko mikään? Crikey!

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

elämä on valintoja

suunnittelin että irtisanoisin itseni

ja lopettaisin tämän bloggaamisen

saas nähä


nyt ei huvita mikään

yhteys

    jumalansana@yahoo.com

disinformaatio

    kauppatieteilijöitä // 1
    humanisteja // 4
    1 valtion virallinen nörtti
    keskimääräinen vuosikurssi // 8+
    sijainti //
    1|vaasa
    1|helsinki
    1|pohjoispohjanmaa
    1|pohjois-savo
    2|turku

oliko lystiä

 feedi
                 eXTReMe Tracker