Saapuu syys ja paatumus
Kehiskukkanen (meidän pohjois-savolaisten pariisilaiskukkastenkasvattajien piireissä käytetty nimi kotoista kehäkukkaa muistuttavalle kasville)
Olen toipunut kukkaplantaasin kanssa kärsimistäni moraalis-eettisistä dilemmoista. Paadutin itseni esteettis-exploitatiiviseen tilaan, ja ilakoin nyt röyhkeästi kukkasteni kauneudesta. Plantaasin tarinan loppu jo häämöttää, joten kestäkää enää tovi.
Mitä plantaasilleni nyt kuuluu? Moni on jo lakannut kukkimasta ja lakastunut. Esimerkiksi ns. "nokkoset" ovat nyt siirtyneet uuteen hyötykäyttöön. Kuivatin ne ja nyt ne jakavat kaunista tuoksuaan vanhan posliinisen tuoksupallon sisällä vaatekaapissani.
Plantaasini vahvuus on edelleen jopa 21 kukkasen suuruinen. Ja suurin osa niistä kukkii urheasti lähes pakkasasteiden korventamana. Plantaasini pettämättömät ylpeydet Pirjo ja Pertti eivät anna edes kylmyyden lannistaa.
Syksyinen Pertti
Urhea Pirjo
Pirjo ja Pertti ovat ilahduttaneet eniten ja pisimpään, mutta nyt he ovat lopettamassa kukintaansa, ja on aika jäähyväisten.
Mutta siinä missä toisille jäähyväisiä jätetään, uusia tuttavuuksia vasta tervehditään.
Myöhäisherännäisten reppanoiden laumasta loppukesänä kasvuspurtin ottaneet yksilöt ovat vasta nyt nupullaan, ja täältä vain yhtä kasvuvyöhykettä pohjoisemmassa räntää jo roiskii. Päätinkin armahtaa heidät parvekeelta sisätiloihin lähinnä siksi, koska olen suunnattoman utelias näkemään millaisen ja minkä värisen kukan he saavat aikaiseksi sillä hartaudella, jolla ovat itseään kukkimiskuntoon kuukausitolkulla virittäneet. Haluan nähdä vaivani palkan. Voi tietysti olla, että valon puute nitistää ne sisätiloissa, kun ne pakkasilta pelastin, ja vaivan palkka on jo hyvinkin tutuksi tullut pettymys.
Mutta mielenkiintoa ja toiveikkuutta vielä näiden uusien tuttavuuksien suhteen riittää. Toisen uutukaisen nuput ovat jännittäviä kikkaralla olevia kärhöjä ja kukan väriä tai muotoa ei voi vieläkään päätellä.
Kiintoisa kärhönupputyyppi
Toinen yksilö taas kasvattaa nuppuansakin hillitömällä hartaudella. Kuukausitolkulla vartta ja lehteään vääntänyt tyyppi venyttää nyt nuppuaankin puoli senttiä per viikko vauhdilla. Nuppu on jo lähes kolmesenttinen roikale, muttei avaudu vieläkään. On jo herännyt epäilys, että mikä pirun paprikaa se kasvattaa. Onko se kukka ensinkään?
Kesäkuussa "persiljaksi" nimeämäni kitukasvuinen yksilö on herättänyt vahvoja epäilyksiä siitä, kuuluuko se joukkoon ensinkään, vai onko se kotoinen rikkaruoho. Sen olemuksessa on huomattavaa yhdennäköisyyttä ojakärsämön ja siankärsämön kanssa. Mutta tuntuu viihtyvän, ja ei ole vielä kukintoa synnyttänyt, niin enpä ole ennakkoluuloisesti kitkenyt, vaan annan vielä mahdollisuuden.
Elämme kriittisiä aikoja. Jos ei lopu lämpö, niin ainakin loppuu valo, ja pian kummiansa mullan päällä tekee pohjolan pimentyvä syys.
Lähetä kommentti