Anna Politkovskaja
Toimittajan murha Venäjällä järkyttää. Tshetsehenian tilanteesta sinnikkäästi raportoineen ja Venäjän nykyjohdon toimia kritisoineen toimittajan kuolema vahvistaa käsityksiä Venäjän ongelmien vakavuudesta.
Mutta tästä kyllä heti syntyy myös kysymys suomalaisen tiedonvälityksen suhteen? Ehkä olen seurannut vääriä tiedonvälittäjiä, mutta tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että suomalaisen median ulkomaan uutisointi on erittäin heikkolaatuista, etenkin seurannan osalta.
Akuutissa uutuusvaiheessa aiheita otetaan mukaan, mutta seuranta on erittäin huonoa. Esim. Tshetsehenian tilanne otettiin tuoreeltaan uutisiin ja otsikoihin, mutta on sittemmin haudattu, samoin kuin Darfur ja Somalia tai Afghanistan, joka nyt vasta pääsi taas tilanteensa suhteen suomalaisen median uutiskartalle SUOMALAISTEN rauhanturvaajien ampumavälikohtauksien ja loukkaantumisten kautta.
Tsunamilomarantojen uudesta kukoistuksesta jaksetaan vääntää seurantajuttua vaikka millä näkökulmalla, mutta monimutkaisempien ja kaukaisimpien konfliktien yhteydessä suomalainen tiedonvälittäjä vaikenee, kun kotimaista yhtymäkohtaa ei löydetä.
Ahtisaaren rauhanponnisteluja Acehissa toki seurattiin suurennuslasin kanssa tuhansin palstamillimetrein, mutta Marahan oli kotomainen toimija. Kosovo ei sitten enää jaksanut sytyttää ketään missään toimituksessa, paitsi ehkä nyt jos Mara saa Nobelin.
Ainoat asiat, joiden seurannan intensiteetistä voi jotakin tunnustusta antaa, on antaumuksellinen vuosikausien seuranta Palestiina-Israel asiassa, ja aikoinaan Pohjois-Irlannin suhteen ja ns. kylmää sotaa yritettiin seurata liennytyksineen ja päättymisineen, ja nyt Irakiakaan ei onneksi seurannassa ihan jakseta unohtaa, vaikka väsynyttähän se jo on. Mutta uutisoinnin ja seurannan laadusta en nyt edes puhu näiden yhteydessä, koska se on (surullinen) asia erikseen.
Mutta surkeaa, näpertelevää ja nurkkakuntaista onpi ulkomaan uutisointi, seuranta, taustoitus, keskustelun herättäminen ja maailmankuvan rakentaminen tämän päivän suomalaisessa mediassa. Yäk! Kyllä parempaan ja laajempaan kuvaan pitäisi pystyä laajemmalla rintamalla!
Suomalaisen median kannalta Anna Politkovskajan kaltaiset toimittajat ja ihmiset ovat ilmeisen yhdentekeviä, koskapa heidän raporttejaan ei Suomessa ainakaan suomalaisten tiedonvälittäjien toimesta riittävän usein näe. Onneksi on ulkomaisia vaihtoehtoja, niitä etsiville.
Mutta tästä kyllä heti syntyy myös kysymys suomalaisen tiedonvälityksen suhteen? Ehkä olen seurannut vääriä tiedonvälittäjiä, mutta tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että suomalaisen median ulkomaan uutisointi on erittäin heikkolaatuista, etenkin seurannan osalta.
Akuutissa uutuusvaiheessa aiheita otetaan mukaan, mutta seuranta on erittäin huonoa. Esim. Tshetsehenian tilanne otettiin tuoreeltaan uutisiin ja otsikoihin, mutta on sittemmin haudattu, samoin kuin Darfur ja Somalia tai Afghanistan, joka nyt vasta pääsi taas tilanteensa suhteen suomalaisen median uutiskartalle SUOMALAISTEN rauhanturvaajien ampumavälikohtauksien ja loukkaantumisten kautta.
Tsunamilomarantojen uudesta kukoistuksesta jaksetaan vääntää seurantajuttua vaikka millä näkökulmalla, mutta monimutkaisempien ja kaukaisimpien konfliktien yhteydessä suomalainen tiedonvälittäjä vaikenee, kun kotimaista yhtymäkohtaa ei löydetä.
Ahtisaaren rauhanponnisteluja Acehissa toki seurattiin suurennuslasin kanssa tuhansin palstamillimetrein, mutta Marahan oli kotomainen toimija. Kosovo ei sitten enää jaksanut sytyttää ketään missään toimituksessa, paitsi ehkä nyt jos Mara saa Nobelin.
Ainoat asiat, joiden seurannan intensiteetistä voi jotakin tunnustusta antaa, on antaumuksellinen vuosikausien seuranta Palestiina-Israel asiassa, ja aikoinaan Pohjois-Irlannin suhteen ja ns. kylmää sotaa yritettiin seurata liennytyksineen ja päättymisineen, ja nyt Irakiakaan ei onneksi seurannassa ihan jakseta unohtaa, vaikka väsynyttähän se jo on. Mutta uutisoinnin ja seurannan laadusta en nyt edes puhu näiden yhteydessä, koska se on (surullinen) asia erikseen.
Mutta surkeaa, näpertelevää ja nurkkakuntaista onpi ulkomaan uutisointi, seuranta, taustoitus, keskustelun herättäminen ja maailmankuvan rakentaminen tämän päivän suomalaisessa mediassa. Yäk! Kyllä parempaan ja laajempaan kuvaan pitäisi pystyä laajemmalla rintamalla!
Suomalaisen median kannalta Anna Politkovskajan kaltaiset toimittajat ja ihmiset ovat ilmeisen yhdentekeviä, koskapa heidän raporttejaan ei Suomessa ainakaan suomalaisten tiedonvälittäjien toimesta riittävän usein näe. Onneksi on ulkomaisia vaihtoehtoja, niitä etsiville.
Politovskajan "avulla" saatiin taas nostettua tää aihe framille, mutta osittain tän uutisoinnin laajuus suomessa johtuu ihan vaan siitä että se oli parin hs:n toimittajan kaveri
ja osittain siitä että tää tapahtui venäjällä
sinänsä jännä, kun kansainvälistä uutisointia katsoo, on se millä laajuudella esmes jenkit on murhan tuominnut
ottaen huomioon että politovskaja tais olla tämän vuoden journalistiruumis nro 50
ei ole samallalailla tuomittu esmes niitä murhia, mitä on tapahtunut "rauha on jo saavutettu" Irakissa
Posted by
-äS |
9/10/06 16:07
Suomalaisen uutisoinnin ja median seurannastani.
Äh! Mä olen levikkimittauksien mukainen median seuraaja, mutta ehkä aika isosyömäinen eli yle, maikkari, ja nelonen teeveen puolella uutisineen rakentaa maailmankuvaani. Tekstiteevee on myös mediankuluttajakäyttäytymiseni eräs tukipylväs esim. urheilu-uutisten suhteen. (Esim. Jarkon sijoitukset ATP-listalla on syytä tarkistaa joka maanantai.) Ylen ajankohtaisporukka täydentää maailmankuvaani esim. ajankohtaisella kakkosella, ja a-plus, a-piste ja kai jokin kai atlas se yksi on ja lauantaiseura, yms. muulla, ei niin mieleenpainuvin nimin nimetyillä ohjelmillaan. Ei kuitenkaan toki joka viikko, koska en ihan uutisnarkkari olemaan.
Printissä aikakauslehdistä törmään joka viikko Me Naisten ja Suomen Kuvalehden näkökulmanottoon maailmanmenosta, ja ne luen lähes kannesta kanteen. Seura-lehteä myös joskus lehteilen, ja Taloustaitoa, mutten säännöllisesti.
Sanomalehdistä käsissäni kuluu Savon-Sanomat, mutta harvemmin, koska se ei ihan osu kohderyhmääni. Kauppalehteä tulee myös lehteiltyä, mutta se ei innosta. Hesarin sunnuntainumero on puolestaan melkein kannesta kanteen luettavaa tavaraa. Iltapäivälehdistä olen Iltasanomien uskollinen kuluttaja ja luen sitä lähes päivittäin. Eritoten pääkirjoitussivun, kolumnit ja horoskoopit. Iltalehteä dissaan tunneperäisin syin, jotka ovat peräisin ajalta, jolloin IL:llää painettiin ällöttävälle kiiltopaperille.
Ehkäpä mun tarttis lukea Hesaria päivittäin kannesta kanteen ja tilata vielä Ulkopolitiikka ja Parnasso, ja Veikkaaja, padotakseni aukkoni tiedonvälityksen sivistävässä tulvassa. Vikahan on aina kuitenkin lukijan ja katsojan silmässä, ja korvassa ja muissa ruumiin aukoissa.
Posted by
Rique Rique Sputnik |
14/10/06 01:09
Ja Sinikka Artevan lisäksi kaipaamaan jäätiin mm. Erkki Toivasta, Eila Maija Mirolybovia ja jopa Rauli Virtasta.
R.I.P.
Missä kasvaa kirjeenvaihtaja? Kuulostaa kyllä yltiötoiveikkaalta. Ja jos kirjeenvaihtaja kasvaakin, niin kasvaako muuhun kuin taloudellisten intressien näkökulman ottoon? Taloustoimitusten ulkomaankirjeenvaihtajia tuntuu olevan maailmalla kuin Vilkkilässä kissoja.
Ja voiko mikään kirjeenvaihtajasukupolvi tulla enää niin persoonalliseksi ja laajaksi mielipidevaikuttajaksi ja konkreettisesti ääneksi? Ääneksi,jota tulevaisuuden imitaattooreiden edes kannattaisi imitoida?
Posted by
Rique Rique Sputnik |
18/10/06 07:05
Lähetä kommentti