torjantai on toivoa täynnä
sitä jo vähän pelkää että mitä tuleman pitää, kun (useampaa päivää putkeen) herää aamuneljältä
tietää, ettei välttämättä anna kaikista energisintä kuvaa käydessään ennen toimistoa sopimassa uusista työprojekteista
eikä välttämättä auta sekään, että myöhemmin huomaa villapaidassaan olevan reikiä muitakin kuin ne normaalit neljä (onko kukaan hankkinut lähiaikoina koimyrkkyä, ei viitsisi jokaista kauppaa joutua kiertämään)
no, duunista pääseekin sitten pois jo iltakuuden jälkeen, kun on lähes koko päivän korjannut softan tekemiä virheitä
kotiin kulkee kirjaston kautta, väsynyt työnsankari
jossa iloittaa kummasti tämmöisen pölyallergikon iltaa, kun imuri päättää sylkeä puolet pölypussistaan yhtäkkiä ulos
ja vaikka sen saa jotenkin korjattua, niin aparaatti imee silti huonommin kuin... (lukeekohan se tätä blogia, jätetään tällä kertaa sanomatta)
väsyttää ja vituttaa ja aivastuttaa
sitten, kun ruokailemaan ryhtynyt ihmislapsi onnistuu vastapesemälleen sohvanpäälliselle laskeuttamaan kastikeastian ns. voipuoli edellä, niin alkaa kummasti tuntua hyvältä loppuillan vietolta hakata päätään seinään
päätyy kuitenkin vain siivoamaan sotkunsa
väsyttää ja vituttaa ja tietää ettei saa enää materiaalia katsottua niinkuin piti, tyytyy vaan pysymään sohvalla
yhtäkkiä hätkähtää horkasta vitunmoiseen meteliin. ensimmäinen ajatus että rekka tullut naapurikämpän ikkunasta läpi
no ei, ei niin onnellisesti
kuivauskaapin alin astiahylly tuli sen puolimetriä alaspäin tiskipöydälle
ja jos tapaan jonkun joka sanoo että sirpaleet tuovat onnea, niin nyt minulla on kuusi lautasellista sirpaleita joilla sorkkia sen silmiä ja muita aistielimiä
tässä vaiheessa harkitsee vahvasti, josko käpertyisi sikiöasentoon ja rupeaisi nyyhkyttämään lohduttomasti
odotan innolla mitä tämä päivä tuo tullessaan. on melko sukkasillaan kävelty
tietää, ettei välttämättä anna kaikista energisintä kuvaa käydessään ennen toimistoa sopimassa uusista työprojekteista
eikä välttämättä auta sekään, että myöhemmin huomaa villapaidassaan olevan reikiä muitakin kuin ne normaalit neljä (onko kukaan hankkinut lähiaikoina koimyrkkyä, ei viitsisi jokaista kauppaa joutua kiertämään)
no, duunista pääseekin sitten pois jo iltakuuden jälkeen, kun on lähes koko päivän korjannut softan tekemiä virheitä
kotiin kulkee kirjaston kautta, väsynyt työnsankari
jossa iloittaa kummasti tämmöisen pölyallergikon iltaa, kun imuri päättää sylkeä puolet pölypussistaan yhtäkkiä ulos
ja vaikka sen saa jotenkin korjattua, niin aparaatti imee silti huonommin kuin... (lukeekohan se tätä blogia, jätetään tällä kertaa sanomatta)
väsyttää ja vituttaa ja aivastuttaa
sitten, kun ruokailemaan ryhtynyt ihmislapsi onnistuu vastapesemälleen sohvanpäälliselle laskeuttamaan kastikeastian ns. voipuoli edellä, niin alkaa kummasti tuntua hyvältä loppuillan vietolta hakata päätään seinään
päätyy kuitenkin vain siivoamaan sotkunsa
väsyttää ja vituttaa ja tietää ettei saa enää materiaalia katsottua niinkuin piti, tyytyy vaan pysymään sohvalla
yhtäkkiä hätkähtää horkasta vitunmoiseen meteliin. ensimmäinen ajatus että rekka tullut naapurikämpän ikkunasta läpi
no ei, ei niin onnellisesti
kuivauskaapin alin astiahylly tuli sen puolimetriä alaspäin tiskipöydälle
ja jos tapaan jonkun joka sanoo että sirpaleet tuovat onnea, niin nyt minulla on kuusi lautasellista sirpaleita joilla sorkkia sen silmiä ja muita aistielimiä
tässä vaiheessa harkitsee vahvasti, josko käpertyisi sikiöasentoon ja rupeaisi nyyhkyttämään lohduttomasti
odotan innolla mitä tämä päivä tuo tullessaan. on melko sukkasillaan kävelty
Tunnisteet: voinytvit...
et kai sentään kadottanut kenkiäkin?
Posted by
Mirva |
9/2/07 14:43
Lähetä kommentti