Työelämäblogi?
No niin. Pian sitten minäkin viimeisenä ns. opiskelijana liityn Kottola-blogin alati sakenevaan ja armoitettuun työläiskaartiin. Ja pian pystyn täysipainoisesti osallistumaan aiheesta täällä käytävään keskusteluun. En tosin siis vielä ja työelämänäkökulmasta tarkastellen postaukseni irrationaalinen lähettämisaika oitis paljastaa tarkkaavaiselle lukijalle toistaiseksi voimassa olevan vapauteni työajoista. Noh, se kaikki on pian mennyttä ja mielekäs puuhastelu, jota työksikin kutsutaan, alkaa maanantaina.
Tämähän on sinänsä myönteistä, mutta organisaatio, jonka palvelukseen astun, on muutoksen kourissa, ja siellä vallitsee kummallisen kireä ilmapiiri. Kauhua herättävä konsultti vaeltelee firman käytävillä, mutta kukaan ei tiedä miksi ja ne jotka tietävät eivät kerro...Kauhiaa!
Mutta siinähän kireä ilmapiiri vallitsee. Olen päättänyt, että menen sinne ammattimaisesti puuhastelemaan mielekkäästi, välittämättä ilmapiiristä, ja jos tämä toimintatapani ei miellytä, niin sitähän vartenhan koeaika keksitty, että voivat "vapauttaa" minut halutessaan.
Ilmapiiriä kuvaavaa myös on, että firman toimitusjohtaja-setä ja toimituksen esimies-täti saivat työhaastattelussa lähes hysteerisen naurukohtauksen, kun kysyttäessä kerroin opiskelleeni sivuaineena työ- ja organisaatiopsykologiaa. Toimarisetä oli sitä mieltä, että firmassa hetken työskenneltyäni tämä sivuaine voi muuttua helposti pääaineeksi. No sopii minulle, että ryhdyn terapoimaan organisaatiota, mutta se maksaa.
Miksi se voisi maksaa? Koska alan palkkauksessa mitataan pätevyyttä. Pätevyyden arvionnissa alan työnantajat pitävät (alan liiton selvityksen mukaan) pätevyyden eräänä mittarina ihmissuhdetaitoja, joilla tarkoitetaan " kykyä luoda myönteinen työskentelyilmapiiri omassa työympäristössä ja kykyä tasoittaa ristiriitoja työyhteisön sisällä."
Ja kuka vielä väittää etteivät humanistit osaa kapitalismia?
- Palkkapussi kilisemään ihmissuhdetaidoilla, uskoo eräskin alan liitto.
Tämähän on sinänsä myönteistä, mutta organisaatio, jonka palvelukseen astun, on muutoksen kourissa, ja siellä vallitsee kummallisen kireä ilmapiiri. Kauhua herättävä konsultti vaeltelee firman käytävillä, mutta kukaan ei tiedä miksi ja ne jotka tietävät eivät kerro...Kauhiaa!
Mutta siinähän kireä ilmapiiri vallitsee. Olen päättänyt, että menen sinne ammattimaisesti puuhastelemaan mielekkäästi, välittämättä ilmapiiristä, ja jos tämä toimintatapani ei miellytä, niin sitähän vartenhan koeaika keksitty, että voivat "vapauttaa" minut halutessaan.
Ilmapiiriä kuvaavaa myös on, että firman toimitusjohtaja-setä ja toimituksen esimies-täti saivat työhaastattelussa lähes hysteerisen naurukohtauksen, kun kysyttäessä kerroin opiskelleeni sivuaineena työ- ja organisaatiopsykologiaa. Toimarisetä oli sitä mieltä, että firmassa hetken työskenneltyäni tämä sivuaine voi muuttua helposti pääaineeksi. No sopii minulle, että ryhdyn terapoimaan organisaatiota, mutta se maksaa.
Miksi se voisi maksaa? Koska alan palkkauksessa mitataan pätevyyttä. Pätevyyden arvionnissa alan työnantajat pitävät (alan liiton selvityksen mukaan) pätevyyden eräänä mittarina ihmissuhdetaitoja, joilla tarkoitetaan " kykyä luoda myönteinen työskentelyilmapiiri omassa työympäristössä ja kykyä tasoittaa ristiriitoja työyhteisön sisällä."
Ja kuka vielä väittää etteivät humanistit osaa kapitalismia?
- Palkkapussi kilisemään ihmissuhdetaidoilla, uskoo eräskin alan liitto.
Voivoi, oletko nyt ihan varma? Siis tuosta työelämään heittäytymisestä, ja opiskelijuuden hylkäämisestä?
Katsos kun opiskelijat voivat kaikessa rauhassa goomittaa, tehdä matkustus- ja opiskelusuunnitelmansa niin joustavasti, että niitä voi muuttaa mikäli kantakuppilassa on euron päivät, ja muutenkin käyttäytyä miten lystäävät. Ei töissä voi, eikä varsinkaan meidän töissä!
Ei kun, aikuisten oikeasti, onnea uudesta työpaikasta, ja onnea uuteen työhön! Ja jaksamista myös, sitä varmaan kuvailemasi kaltaisessa paikassa ei ole koskaan liikaa. (Sikäli itsellä on käynyt tuuri, että työpaikalla henki on mitä parhain, ainakin jos kuuluu inside-porukkaan -- kyllä, niitä muodostuu aikuistenkin työpaikoilla...)
Ja tuo opiskelijapostaukseni tarkoitus ei ollut närkästyttää ketään normielämää elävää opiskelijaa, ainoastaan teekkareita :)
Posted by
Mirva |
9/2/07 14:37
Lähetä kommentti