Plantaasi helleaallon kourissa!
Kasvaa, kasvaa. Joo. Ja kohisten, niin että korvissa soi. Taimia on nyt 49 ja ne majailevat 22 ruukussa. Auringon porottaessa taimien nesteenkulutus on huipussaan ja niitä joutuu kastelemaan peräti kaksi kertaa päivässä. Huoh.
Useimmat ovat edelleen ihan reppanoita, ja kaksi vainajaakin on joukossa jo. Toisen harvensi kuivuus, toisen kissa nimeltään Paavo.
Reipasotteinen apupuutarhurini Paavo.
Nyt kuitenkin erilaisia mielenkiintoisia yksilöitä alkaa lisää erottautumaan joukosta, mutta joihin en silti oikein vielä jaksa uskoa.
Tässä on eräs, joka on ihan tilli.
Tässä muuan eräs, joka on ihan persilja.
Sitten on kuuden "nokkosen" muodostama heimokunta, joiden edistynein yksilö paistattelee tässä salamavalossa.
Ja sitten plantaasini ylpeys, joka on jo venähtänyt 30 senttiä pitkäksi ja haarautunut. Jos hän ei kuki, niin ei sitten kukaan.
Toki jos ylpeys käy lankeemuksen edellä, voi osoittautua, että kyseessä on siemenien seassa vahingossa matkustanut rikkaruoho, joka kasvattaa jonkin lähinnä takiaista muistuttavan hehkeyden juuri ja juuri ennen lumen tuloa.
Mutta tokikin niin, että syystuuloset ehtivät levittää sen siemenet pitkin maita ja mantuja. Sitten sen yltiösikiäväiset siemenet talvehtivat ja sulavesien myötä levittäytyvät kaikkialle. Keväällä ne itävät aikaisin, syrjäyttävät kotoperäiset lajit, riehaantuvat ja mylläävät Suomen luonnon ekologian täysin sekaisin.
Eipä aikaakaan, kun huomaankin elämäntehtäväkseni (tuomioistuimen määräämänä ympäristörikollisena) kulkevani pitkin Suomenniemeä viikatteen ja rikkaruohomyrkyn kanssa vastuutani kantaen.
Loppuis jo tää helle...
PS. En ole ikinä oikein täysin ymmärtänyt, mitä tarkoittaa kehoitus: "Hanki elämä!". Tuskin kuitenkaan tätä?
Useimmat ovat edelleen ihan reppanoita, ja kaksi vainajaakin on joukossa jo. Toisen harvensi kuivuus, toisen kissa nimeltään Paavo.
Reipasotteinen apupuutarhurini Paavo.
Nyt kuitenkin erilaisia mielenkiintoisia yksilöitä alkaa lisää erottautumaan joukosta, mutta joihin en silti oikein vielä jaksa uskoa.
Tässä on eräs, joka on ihan tilli.
Tässä muuan eräs, joka on ihan persilja.
Sitten on kuuden "nokkosen" muodostama heimokunta, joiden edistynein yksilö paistattelee tässä salamavalossa.
Ja sitten plantaasini ylpeys, joka on jo venähtänyt 30 senttiä pitkäksi ja haarautunut. Jos hän ei kuki, niin ei sitten kukaan.
Toki jos ylpeys käy lankeemuksen edellä, voi osoittautua, että kyseessä on siemenien seassa vahingossa matkustanut rikkaruoho, joka kasvattaa jonkin lähinnä takiaista muistuttavan hehkeyden juuri ja juuri ennen lumen tuloa.
Mutta tokikin niin, että syystuuloset ehtivät levittää sen siemenet pitkin maita ja mantuja. Sitten sen yltiösikiäväiset siemenet talvehtivat ja sulavesien myötä levittäytyvät kaikkialle. Keväällä ne itävät aikaisin, syrjäyttävät kotoperäiset lajit, riehaantuvat ja mylläävät Suomen luonnon ekologian täysin sekaisin.
Eipä aikaakaan, kun huomaankin elämäntehtäväkseni (tuomioistuimen määräämänä ympäristörikollisena) kulkevani pitkin Suomenniemeä viikatteen ja rikkaruohomyrkyn kanssa vastuutani kantaen.
Loppuis jo tää helle...
PS. En ole ikinä oikein täysin ymmärtänyt, mitä tarkoittaa kehoitus: "Hanki elämä!". Tuskin kuitenkaan tätä?
Kaikista ystävistäni alkaa kuoriutua semmoisia kotipuutarhureita, että kohta joudun ostamaan talon vain sitä varten, että minäkin pääsen viherpeukaloimaan!
Valtava kehitys tuolla yhdellä, onko sillä jo nimeä? Ehkä voisit keskustahengessä nimetä sen Eskoksi?
Puutarha on elämä.
Posted by
Mirva |
22/6/06 12:36
Mä olen miettinyt kasvini sukupuolta ja olen hieman sitä mieltä, että hän taitaa kyllä olla feminiini elikkäs naiskasvi, kaiken sitkeytensä kanss. Nimi pohdinnat jatkuvat nyt siitä lähtökohdasta, ja ehdotuksia otetaan vastaan.
Posted by
Rique Rique Sputnik |
27/6/06 01:37
Tarja? Paavolle kisailukumppaniks?
Posted by
Mirva |
28/6/06 21:14
Lähetä kommentti