Kottola

Eräätkin historian tulkitsijat näkisivät, että kuninkaan valinta taannoin Suomeen olisi ollut parempi tae demokratialle, kuin presidentti-valtioneuvosto-eduskunta rakenne. Kuninkaalliset kun ovat nykyään Euroopassa lähes yksinomaan seremoniallisia, vallattomia ja viihdyttäviä kansakunnan PR-hahmoja. Valta, vastuu ja päätöksenteko toteutuu näin yksiselitteisemmällä valtioneuvosto-parlamentti-akselilla.

Esim. monarkkinsa giljotiinille marssittaneet ja vallankumouksellaan elämöivät ranskalaiset todellisuudessa hellivät lähes diktatuurisia valtaoikeuksia nauttivaa presidenttijärjestelmää.

Se, että mikä systeemi demokraattisinta todellisuudessa olisi, on kysymys sinänsä. Demokratia kun on arvo, jonka mittaaminen ei ole kovin yksinkertaista, vaikka USA on yrittänyt tehdä siitä jopa vientituotteen, ja virittänyt vientikoneistoaan edelleen Irakin pilottiprojektilla.

PS. Kuninkaallisten periytyvä ja siksi pakollinen (tokikin taloudellisesti hyvin kompensoitu) PR-pelleys voisi olla jopa validi ihmisoikeuskysymys. Perustetaanko "Yleiseurooppalainen kansalaiset monarkkien tavis-oikeuksien puolesta"- liike?

Hyvvee syntymäpäevee vuan Kalle-Kustaalle sinne entisseen emämuahan tiältä Suomen Savosta.

Tämä on hämmentänyt demareita, kuinka minä olen puolustanut monarkiaa sitkeästi ja pitkään.

Yleinen harhaluulo on, että monarkia olisi jäänne feodalimista, samalainen, kuin se, että aatelisto olisi syntynyt kuninkaan myöntämistä arvonimistä.

Molemmat ovat 1800-luvulla poliittisista syistä synnytettyjä harhoja.

Meidän demokratiamme perustuu feodalismiin, ei kreikkalaiseen demokratiaan. Feodalismissa paronit valitsivat kuninkaan, yleensä samasta suvusta kuin edellinen, ja silloin liki aina edellisen kuninkaan vanhimman pojan, mutta ei aina.

Kun kuninkaan valta kasvoi, siirryttiin patrimonialismiin ja patrimonialismista siirrytiin sitten asteittan Suur-Britannian perässä enemmän tai vähemmän demokraattisiin järjestelmiin.

Siellä missä on perustettu tasa-valtoja, on katkaistu historiallinen perinne, ja koska perinne ja keulakuva eivät ole taanneet valtaa, se on pitänyt taata voimalla, luomalla voiman keskitys yhdelle ihmiselle. Näin itseasiassa mm. Ranska on edelleen suunnilleen yhtä patrimonialisinen maa kuin se oli viimeisten kuninkaitten aikana. Chiracilla taitaa olla enemmän todellista valtaa kuin Ludvig Filipillä?

Taian kirjoittaa tästä joskus blogiini