Kottola

Kottolan nykyinen slogan on mukaelma tanskalaisen filosofin Sören Kierkegaardin aivoituksista. Alkuperäisessä komeudessaan koko ajatus kuuluu seuraavasti:
"Viisauteni on helppo ymmärtää: minulla on vain yksi ajatus ja sitäkään en sovella."





Tämän toteamuksen viitoittamalla tiellä pureuden täällä (ja reaali-kottolassa) viime aikoina kuohuttaneisiin uskonnollis-eksistentialistisiin ongelmiin.



1. Miksi uskonnot?
Ihminen on keskikokoinen utelias lähes karvaton maa-nisäkäs, jolla on hämmästyttävä kyky kysyä aina vain kysymystä miksi. Tämän lajin olemukseen on koodattu loputon uteliaisuus, ja siitä seuraava aistihavaintoihin ja kokemusperäiseen tietoon (ja nyttemmin myös kulttuurievoluution kautta tulevaan tietoon ja uskomusjärjelmiin) perustuva todellisuuden jäsentämisen suunnaton tarve.



2. Mitä siitä seuraa?
Siitä seuraa maailmanselitysmallien ja uskomusjärjestemien hahmottamisen ja rakentamisen tarve. Maailmanselitysmalleista voidaan poimia karkeasti ottaen kolme erityisen voimallista tänä päivänä vaikuttavaa mallia, joita ovat:
a) tiedeuskovaisuus
b) lakiuskovaisuus
c) mystiset jumaluusopit ja poliittiset aatteellisuudet
Rajankäyntiä näiden kaikkien selitysmallien kesken esiintyy ja ne pyrkivät myös lähentymään toisiaan. Mutta yhtä lailla jokainen pyrkii määrittelemään itseään muista erottavilla piirteillään ja vetämään jyrkkiä erottavia rajoja välilleen.



3.No miten näiden uskomusjärjestelmien kanssa sitten tänä päivänä tässä todellisuudessa elää?
Jokaisella on vapaus valita, mitä näistä maailmanselitysmalleista hyväksyy ja mitä hylkää. Se voi olla vapauden vankila, koska nämä kaikki sisältävät valinnaisen, lähes loputtoman mahdollisuuskavalkaadin. Kaikki tarjoavat monenlaisia moraalis-eettisiä ja käytännöllis-normatiivisia mahdollisuuksia itsensä arvo-asemoimiseen, toteuttamiseen, hahmottamiseen ja tekoihin. Esimerkiksi voi hylätä lakiuskovaisuuden ja ryhtyä rikolliseksi. Voi hurahtaa uskoon ja normittaa elämänsä uskonnollista (mitä tahansa niistä) totuutta noudattaen. Voi aatteellisesti sitoutua puoluepoliittiselle oikealle tai vasemmalle.



Voi myös rationalisoida oman todellisuutensa turvalliseen arkiajatteluun, jossa tietoiset moraali- ja normivalinnat eivät näyttele suurtakaan roolia, eli ei problematisoi olemassaoloaan laisinkaan, vaan menee virran mukana ja nauttii siitä. Tai sitten voi fuusioitua koko vaihtoehtopatteriston kanssa, eli ottaa jotain hyvää yhdestä ja jotain hyvää toisesta ja sitä kautta löytää sen myötäkarvan oman eksistenssin ja havainnoidun/tosiasiallisen todellisuuden välille. ( Se on ehkä se keskitie, en ole varma kun en ole löytänyt, mutta luulen, että voisi olla aika hyvä resepti tasa-painoon.)




Minä luulen, että oman itseni ulkopuolella oleva maailmanselitysmallireseptiikka on karkeasti ottaen läydettävissä kaikkien noiden kolmen joistakin valikoiduista hyväksytyistä, ja joistakin valikoiduista hylätyistä ominaisuuksista. Sitten on vielä se oma sisäinen temperamenttiin ja persoonallisuuteen perustuva dynamiikka ja reseptiikka. Niistä voisi vaikka hämmentää sen keitoksen, jota elämäksi kutsutaan, sen sopan jossa uiskentelee mausteet, jotka määrittää sen miltä elämä maistuu: joskus myrkkyä, joskus makeaa.

kertoi:: Rique Rique Sputnik on tiistaina, helmikuuta 14, 2006 kello:: 03:43 | permalinkki