Vaaliangstia ja maajusseja
Vaaliangstia piisaa myös täällä. Vaalikoneiden mukaan koko pirun vaalipiiristä löytyy parhaimmillaankin ehdokas, joka on vain 62 prosenttisesti mun kanssa samaa mieltä. Mitä ihmeen yksityisajattelua sitä voi harrastaa, jos lähes 70 ehdokkaasta kukaan ei halua olla enemmän samaa mieltä kanssani? Ketä äänestää? Pitääkö vain pelata vaalimatemaattisia pelejä ja miksi ylipäänsä äänestää?
Vaaliangstia ei myöskään yhtään helpota se tosiseikka, että jouduin työni puolesta Keskustan tupailtaan!
Keskellä ei mitään, pimenevänä sunnuntai-iltana. Maatilalla, jonka eteisen seiniä koristavat lehmien kuvat, lehmien jotka lypsävät 100 000 litraa vuodessa. Tuvassa liki 100 jyväjemmaria ja pari kansanedustajaehdokasta Keskustalaisessa vaalihurmoksessa! Kolme ja puolituntia nalkissa, ilman autoa, ilman mahdollisuutta lähteä kesken pois. Pakotettuna tekemään perin juurin selkoa elämästäni, samalla hillittömiä käännytysyrityksiä torjuen. No nyt tiedän, miltä avaruusolioista mahtaa tuntua maapallolla.
Vaaliangstia ei myöskään yhtään helpota se tosiseikka, että jouduin työni puolesta Keskustan tupailtaan!
Keskellä ei mitään, pimenevänä sunnuntai-iltana. Maatilalla, jonka eteisen seiniä koristavat lehmien kuvat, lehmien jotka lypsävät 100 000 litraa vuodessa. Tuvassa liki 100 jyväjemmaria ja pari kansanedustajaehdokasta Keskustalaisessa vaalihurmoksessa! Kolme ja puolituntia nalkissa, ilman autoa, ilman mahdollisuutta lähteä kesken pois. Pakotettuna tekemään perin juurin selkoa elämästäni, samalla hillittömiä käännytysyrityksiä torjuen. No nyt tiedän, miltä avaruusolioista mahtaa tuntua maapallolla.
Tunnisteet: fiksu kuin poliitikko
Kuvittele: Mun työkaveri on lestadiolainen keskustan ehdokas.
Angstia riittää, sympatiaa myös (jälkimmäistä siis sulle).
Posted by
Mirva |
22/2/07 20:52
Lähetä kommentti