Omituinen pandakarhu
Ajattelin osoittaa heti kärkeen olevani keskustelussa mukana, joten vastaan äS:n haasteeseen. Viittä omituista tapaani hauduttelin viikonloppuna monen monituisen junassa vietetyn tunnin aikana (on se muuten kumma, että VR viitsii selitellä, ettei junat kulje näillä leveysasteilla aikataulussa, kun on vähän pakkasta). Mutta asiaan:
1. Valtaisa ruokahalu. Syön usein ja paljon. Olen aina syönyt, vaikkei sitä uskoisi, sillä olen pienikokoinen (ei auttanut ahkera kaurapuuron syöntikään kasvamaan isoksi). Syön helposti kerralla enemmän kuin raavaat miehet. Ja kohta sen jälkeen minulla on taas nälkä. Jos en saa muutamaan tuntiin ruokaa, minusta tulee kärttyinen. Kun olen jossain pois normaalirutiineista (kylässä, kurssilla, mökillä, tms.) haluan aina tietää, koska syödään seuraavan kerran. Minua häiritsee olla kyläilemässä jossain, missä muut syövät vähän ja nopeasti. Minä mielelläni istuisin pöydässä pitkään ja santsaisin pariin otteeseen.
2. Nukahtamisongelmat. Saan helposti unenpäästä kiinni epätavallisissa paikoissa, mutta en iltaisin omassa sängyssä. Opiskeluaikana tuli nukahdeltua luennoilla ihan yhtenään, vaikka kuinka koetin pysyä hereillä. Päivänokoset voin halutessani ottaa junassa, lentokoneessa, sohvalla tai sängyssä. Mutta illan tullen uni ei tule silmään millään. Pyörin useimmiten sängyssä toista tuntia ennen nukahtamista. Niin arkena kuin vapaalla. Ei auta lukeminenkaan. Ei pimeys, hiljaisuus, viileä huone, mukava sänky, ei niin mikään. Muistan, että jo pienenä nukahdin paljon kavereita myöhemmin yökylässä ollessani.
3. Päällepuhuminen. Ystävät ovat kertoneet, että minulla on ärsyttävä tapa puhua toisten päälle. Itse en edes huomaa sitä. Minusta ennemminkin tuntuu, että muut alkavat puhua minun päälleni puheenvuoroni keskellä (minä vain pidän ajatustaukoa mutten luovuta puheenvuoroa, joten jatkan sinnikkäästi monologiani toisten mutinoista huolimatta). Johtuu varmaankin sosiaalisen tilannesilmän puutteesta, kehnosta rytmitajusta ja tietenkin lapsuuden kotioloista...
4. Järjestelyvimma. Minulla on kaikille tavaroille oma tarkka paikkansa, johon ne laitan. En jätä mitään lojumaan ympäriinsä. Vaatekaappini on siistissä loogisessa järjestyksessä, astiakaapissa samanlaiset astiat ovat vierekkäin, setelit ovat lompakossa suurusjärjetyksessä. Jos pöydällä on jotain papereita, laitan ne siistiin pinoon pöydän kulmaan tarkalleen kulman suuntaisesti.
5. Krooninen myöhästely. Suunnitelmallisuudestani huolimatta olen aina myöhässä. En siedä ajatusta siitä, että menisin jonnekin ennen aikojaan odottelemaan, joten tähtään aina sisääntuloon viimeisellä minuutilla. Toisinaan taktiikka toimii ja ehdin paikalle, mutta useimmiten myöhästyn surkeasti. Ja ikävintä on, että minua usein stressaa etukäteen se, että ennätänkö, mutta siitä huolimatta en osaa seuraavallakaan kerralla lähteä ajoissa.
1. Valtaisa ruokahalu. Syön usein ja paljon. Olen aina syönyt, vaikkei sitä uskoisi, sillä olen pienikokoinen (ei auttanut ahkera kaurapuuron syöntikään kasvamaan isoksi). Syön helposti kerralla enemmän kuin raavaat miehet. Ja kohta sen jälkeen minulla on taas nälkä. Jos en saa muutamaan tuntiin ruokaa, minusta tulee kärttyinen. Kun olen jossain pois normaalirutiineista (kylässä, kurssilla, mökillä, tms.) haluan aina tietää, koska syödään seuraavan kerran. Minua häiritsee olla kyläilemässä jossain, missä muut syövät vähän ja nopeasti. Minä mielelläni istuisin pöydässä pitkään ja santsaisin pariin otteeseen.
2. Nukahtamisongelmat. Saan helposti unenpäästä kiinni epätavallisissa paikoissa, mutta en iltaisin omassa sängyssä. Opiskeluaikana tuli nukahdeltua luennoilla ihan yhtenään, vaikka kuinka koetin pysyä hereillä. Päivänokoset voin halutessani ottaa junassa, lentokoneessa, sohvalla tai sängyssä. Mutta illan tullen uni ei tule silmään millään. Pyörin useimmiten sängyssä toista tuntia ennen nukahtamista. Niin arkena kuin vapaalla. Ei auta lukeminenkaan. Ei pimeys, hiljaisuus, viileä huone, mukava sänky, ei niin mikään. Muistan, että jo pienenä nukahdin paljon kavereita myöhemmin yökylässä ollessani.
3. Päällepuhuminen. Ystävät ovat kertoneet, että minulla on ärsyttävä tapa puhua toisten päälle. Itse en edes huomaa sitä. Minusta ennemminkin tuntuu, että muut alkavat puhua minun päälleni puheenvuoroni keskellä (minä vain pidän ajatustaukoa mutten luovuta puheenvuoroa, joten jatkan sinnikkäästi monologiani toisten mutinoista huolimatta). Johtuu varmaankin sosiaalisen tilannesilmän puutteesta, kehnosta rytmitajusta ja tietenkin lapsuuden kotioloista...
4. Järjestelyvimma. Minulla on kaikille tavaroille oma tarkka paikkansa, johon ne laitan. En jätä mitään lojumaan ympäriinsä. Vaatekaappini on siistissä loogisessa järjestyksessä, astiakaapissa samanlaiset astiat ovat vierekkäin, setelit ovat lompakossa suurusjärjetyksessä. Jos pöydällä on jotain papereita, laitan ne siistiin pinoon pöydän kulmaan tarkalleen kulman suuntaisesti.
5. Krooninen myöhästely. Suunnitelmallisuudestani huolimatta olen aina myöhässä. En siedä ajatusta siitä, että menisin jonnekin ennen aikojaan odottelemaan, joten tähtään aina sisääntuloon viimeisellä minuutilla. Toisinaan taktiikka toimii ja ehdin paikalle, mutta useimmiten myöhästyn surkeasti. Ja ikävintä on, että minua usein stressaa etukäteen se, että ennätänkö, mutta siitä huolimatta en osaa seuraavallakaan kerralla lähteä ajoissa.
Kottola goes soft -pandakarhuja ja kaikkea. Oi kuinka söpöä.
Posted by
Anonyymi |
24/1/06 11:15
Kössi ja äS pyysivät minut mukaan Kottolan yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Olen varmasti äS:ää pehmeämpi blogaaja, muttei tarkoitukseni ole kuitenkaan olla ylisöpö.
Posted by
Taotao |
24/1/06 15:42
Tervetuloa remmiin minunkin puolestani, toivotaan että jaksat olla aktiivisempi kuin minä.
Järjestelyvimma kuulostaa niin minulta, että arvelin jonkun piikittelevän.
Kun pomo puhui tänään myöhästelystä kokouksessa, tuntui kuin se olisi puhunut juuri minulle - miten aina voi olla myöhässä, vaikka ei edes yritä?
Posted by
Mirva |
24/1/06 18:02
Lähetä kommentti